Psykologilla

Kävin tänään taas neuvolapsykologilla. Yhteensä kolmatta kertaa, mutta ensimmäistä kertaa yksin. Aiemmin kävimme yhdessä miehen kanssa (etsimme akuuteimpiin, lähinnä masennuksestani johtuviin parisuhdeongelmiin helpotusta). Melkein jo peruin sinne menon, sillä pelkäsin omia tunnepurkauksiani ja rankkaa jälkitilaa. Kaksi ensimmäistä käyntiä menivät lähinnä itkiessä ja häpesin itsehillintäni puutetta (ihan turhaan, tiedän). Nytkin yritin keksiä vaikka mitä tekosyitä, ettei tarvitsisi mennä, vaikka toisaalta tiesinkin, että minun oli pakko mennä, ihan itseni takia.

Hyvin siellä meni. Sain puhuttua asioita ja vahvistusta sille, että tämä on nimenomaan synnytyksen jälkeistä masennusta eikä jotain muuta. Ja vaikka oma olo on kaikkea muuta kuin valoisa ja toiveikas, niin psykologi sanoi olevansa varma, että selviän tästä ja ennusteeni on hänen mielestään hyvä. Ehkä itsekin uskallan ajatella selviäväni, sitten joskus. Mitä muuta voisinkaan? Ajatus siitä, että tällainen olotila kestäisi hamaan maailman tappiin, on sietämätön.

Olen muutaman kerran onnistunut tunnistamaan masennuksen pahojen ahdistustilojen ja ajatusten aiheuttajaksi. Aiemmin olen aina ajatellut olevani hullu, huono äiti tai kamala ihminen. Nyt tiedän, että reagointitapani johtuu masennuksesta. Oikea minäni on jossain - en vielä tiedä missä - mutta se on siellä. En minä mihinkään ole hävinnyt, enkä olekaan täysin kurja ihminen. En minä oikeasti ole tällainen, hullu. Olen vain masentunut.

Puhuimme myös selviytymisstrategioista, ja minulle yksi sellainen on selkeä päivärutiini. Aikataulut, jotka aikanaan loin esikoisen syntymän jälkeen luomaan hänelle selkeää päivärytmiä, ovat nyt minun pelastusrenkaani. Epävarmuuden ja henkisen eksymisen hetkinä on helpompi mennä kellon ja rutiinien mukana. Tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu ja että jossain vaiheessa päivää lapset nukkuvat yhtaikaa. Samanaikaisista päiväunista olen todella onnellinen, sillä kesti monta kuukautta, jolloin he nukkuivat ja kukkuivat täysin eri rytmeissä - ei hetken lepoa päivän aikana.

Kalenteriin on varattu neljä seuraavaa käyntiä psykologilla ja olen niistä iloinen. Sen verran viisastuin tästä käynnistä, että seuraavia käyntejä varten kirjaan ylös ajatuksiani viikon varrelta. Muistini on nimittäin yhtä luotettava kuin keskivertopoliitikon kootut selitykset...